Primaarisen hyperparatyreoosin (PHPT) hoitoketju
© Vaasan sairaanhoitopiiri 2009. Viim. päivitys 2013.
Vastuuhenkilö
Otto Knutar, endokrinologian ylilääkäri, Vaasan Keskussairaala
Keskeistä
- Primaarinen hyperparatyreoosi on tavallinen hyperkalsemian aiheuttaja.
- Prevalenssi aikuisväestössä 0.1–0.4 % (yli 60-vuotiaiden naisten prevalenssi on yli 1 %).
- Useimmat tapaukset diagnosoidaan sattumalta avoterveydenhuollossa oireettomassa vaiheessa.
- Kohonnut seerumin kalsiumpitoisuus edellyttää aina parathormonin (PTH) tutkimista. Kohonnut tai viitealueen ylärajalla oleva PTH varmistaa käytännössä primaarisen hyperparatyreoosin diagnoosin.
- Matala PTH yhdistettynä kohonneeseen seerumin kalsiumpitoisuuteen ei sovi primaariseen hyperparatyreoosiin, ja se on aina aihe kiireelliseen endokrinologiseen konsultaatioon.
- Kohonnut PTH yhdistettynä normaaliin seerumin kalkkitasoon viittaa taas sekundaariseen hyperparatyreoosiin, jonka tavallisimmat aiheuttajat ovat munuaisten vajaatoiminta ja D-vitamiinin puutos.
- Kaikille PHPT potilaille kuuluu tehdä luuntiheysmittaus jo perusterveydenhuollossa.
- Tiatsididiureetit ovat PHPT-potilailla vasta-aiheisia.
PHPT: n ainoa parantava hoito on adenooman kirurginen poisto. Käytännössä ainoastaan osa potilaista täyttää kirurgisen hoidon kriteerit. Muiden potilaiden seuranta tapahtuu avoterveydenhuollossa.
Leikkausindikaatiot
- Ca-ion > 1.50 mmol/l tai fS-Ca > 2.90 mmol/l
- Osteoporoosi / osteoporoottinen murtuma
- Munuaiskivet
- Työikäinen potilas ja Ca-ion toistuvasti > 1.40 mmol/l
- Munuaisten vajaatoiminta, arvioitu GFR < 60 ml/min
- Raskautta suunnitteleva naispotilas
Avoterveydenhuollon rooli
- Diagnostiikka
- Leikkauskriteerejä täyttämättömien potilaiden seuranta (Ca-ion, S-D-25, Krea yhden vuoden välein ja luuntiheysmittaus 2–4 vuoden välein).
Erikoissairaanhoitoon lähettämisen aiheet
- Leikkauskriteerit täyttävä potilas
- Diagnostisia ongelmia / epäselvyyksiä
- Hyperkalsemia joka ei johdu PHPT: stä (PTH matala)
- Neuropsykologiset oireet ja hyperkalsemia