teksti: Infektioylilääkäri Juha Salonen

Useita vuosia valmisteltu uusi tartuntatautilaki (1227/2016) astui voimaan maaliskuun alussa. Sitä täydentävät tartuntatautiasetus (146/2017) ja asetus rokotuksista (149/2017). Kuten aikaisemmankin tartuntatautilain kohdalla, on uuden lain tarkoituksena ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä vähentää niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Merkittävimmät muutokset aikaisempaan lakiin verrattuna koskevat hoitoon liittyvien infektioiden sekä mikrobilääkeresistenssin seurantaa ja torjuntaa.

Hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaa pyritään parantamaan esimerkiksi tehostamalla terveydenhuollon henkilöstön rokotussuojaa.  Lisäksi kuntien ja sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaaville lääkäreille on annettu lisää valtaa päättää tarvittavista torjuntatoimenpiteistä epidemioiden yhteydessä. Epidemioiden torjuntaa tehostetaan myös parantamalla tartuntatautien torjunnasta vastaavien tahojen tiedonsaantivaltuuksia.

Tartuntatautien luokittelu

Tartuntatautien luokittelussa taudit jaetaan yleisvaarallisiin ja valvottaviin tartuntatauteihin (Taulukot 1 ja 2) sekä muihin tartuntatauteihin, joista osa edellyttää säännöllistä seurantaa väestölle aiheuttamansa tautitaakan tai epidemiavaaran vuoksi. Termi valvottavat tartuntataudit on korvannut aikaisemman laissa käytetyn nimikkeen ilmoitettavat tartuntataudit. Alkuperäisen tartuntatautiasetuksen (786/1986) määrittelemään yleisvaarallisten tartuntatautien ryhmään on lisätty uusina tauteina hepatiitti E, influenssa A virukset H5N1 ja H7N9, MERS sekä tuhkarokko. Lääkärin ja hammaslääkärin on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus yleisvaarallisista ja valvottavista tartuntataudeista lukuun ottamatta edellä mainittuihin taulukoihin kursiivilla merkittyjä tauteja. Tartuntatauti-ilmoitus tehdään THL:lle jatkossa sähköisessä muodossa, mutta vanhoja tartuntatauti-ilmoituslomakkeita voidaan käyttää vuodenvaihteeseen asti.

Hoitoon liittyvien infektioiden systemaattinen ja suunnitelmallinen torjunta määrätään uudessa laissa sairaaloiden lisäksi myös ympärivuorokautista hoitoa antavien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden tehtäväksi. Kyseisten toimintayksiköiden johtajien on seurattava myös lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien esiintymistä ja huolehdittava mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä sekä potilaiden ja henkilökunnan asianmukaisesta suojaamisesta. Lisäksi sekä erikoissairaanhoidon toimintayksiköt että edellä mainitut sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt velvoitetaan osallistumaan infektioiden esiintyvyyttä ja torjuntaa koskeviin selvityksiin. Koska lain mukaan toimintayksikön johtajan on näissä tehtävissä käytettävä apunaan asiaan perehtyneitä terveydenhuollon ammattilaisia, tulee kyseinen lain kohta aiheuttamaan huomattavaa lisäkuormitusta sairaanhoitopiirien jo ennestäänkin huonosti resursoiduille tartuntataudeista vastaaville tahoille. Edellä mainitut lisävelvoitteet edellyttävät tulevassa sote-uudistuksessa huomattavaa lisäpanostusta tartuntatautien torjuntaan sekä infektiolääkärien ja hygieniahoitajien vakanssien merkittävää lisäämistä.

Asetus rokotuksista

Rokotusten toteuttamiseen uusi tartuntatautilaki tuo useita muutoksia. Rokotuksiin osallistuminen on edelleenkin Suomessa vapaaehtoista. Kunnat ovat vastuussa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotusten toteuttamisesta, mutta tämän lisäksi kuntien tulee jatkossa toteuttaa myös rokotusohjelman ulkopuolisia rokotuksia. Tällaisia rokotuksia ovat esimerkiksi valtioneuvoston määräyksen mukaiset yleiset rokotukset (kuten pandemiarokotukset), lääkärin määräyksestä annettavat perussairauden vuoksi tarpeelliset rokotukset sekä matkailuun liittyvät rokotukset. Rokotuskäynneistä kunta ei saa periä maksua. Rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta on vastuussa aina lääkäri, mutta rokotteen saa antaa lääkärin valvonnassa terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai kätilö, joka on saanut asianmukaisen koulutuksen rokottamiseen.

Rokotusten haittavaikutusten käsittely siirtyy THL:lta lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA:lle. Myös rokotuksiin liittyvät haittavaikutusilmoitukset tehdään jatkossa suoraan FIMEA:lle.

Vesirokkorokote tulee uutena rokotteena kansalliseen rokotusohjelmaan. Kahden pistoksen rokotussarjaa tarjotaan kaikille 1,5–11-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Maksutonta puutiaisaivokuumerokotetta tarjotaan jatkossa Ahvenanmaan maakunnan lisäksi myös Paraisten ja Simon kunnissa asuville tai kesäaikaan vähintään 4 viikon ajan siellä oleskeleville yli 3-vuotiaille henkilöille.

Henkilökunnan rokotussuoja

Henkilökunnan rokotussuoja eräitä tarttuvia tauteja vastaan on tärkein tapa ehkäistä sairaalasyntyisiä tartuntoja. Tehostamalla terveydenhuollon henkilökunnan rokotussuojaa on mahdollista suojata epäsuorasti niitä riskipotilaita, jotka voivat saada tartuntataudeista vakavia seurauksia. Tällaisia riskipotilaita ovat esimerkiksi immuunipuutteiset potilaat, imeväisikäiset lapset, iäkkäät henkilöt, raskaana olevat naiset sekä erilaisia kroonisia tauteja sairastavat potilaat. Tartuntatautilain 48 § edellyttää, että hoidettaessa potilaita, jokta voivat saada tietyistä infektioista vakavia seuraamuksia, pitää hoitavalla henkilökunnalla olla immuniteetti näitä infektioita kohtaan joko rokotuksen tai sairastetun taudin seurauksena. Riskipotilaita hoitavalla terveyden- ja sosiaalihuollon henkilökunnalla tulee olla immuniteetti tuhkarokkoa, vesirokkoa ja influenssaa vastaan. Lisäksi imeväisikäisiä hoitavalla henkilökunnalla edellytetään voimassa olevaa hinkuyskärokotuksen antamaa suojaa. Henkilökunnan lisäksi vaatimus koskee myös opiskelijoita ja harjoittelijoita. Henkilökunnan rokotuksista vastaa työterveyshuolto ja opiskelijoiden rokotuksista opiskelijaterveydenhuolto.

Koska rokotusten ottaminen on potilastyöhön osallistuvalle henkilökunnalle vapaaehtoista, jää käytännössä työnantajan vastuulle, että edellä mainittujen riskipotilaiden hoidossa ei käytetä henkilökuntaa, jolta puuttuu suoja kyseisiä tartuntatauteja vastaan. THL:n esittämissä lain tulkintaohjeissa kehotetaan työnantajaa määrittelemään sairaalassa ne tilat, joissa kyseisiä riskipotilaita hoidetaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että nykyaikana sairaalassa sekä potilaat että henkilökunta usein liikkuvat eri yksiköstä toiseen. Lisäksi ylikuormituksen vuoksi potilaita voidaan joutua sijoittamaan myös sellaisille osastoille, joissa heitä ei normaalitilanteessa hoideta. Käytännössä riskipotilaita, joiden määrä on koko ajan lisääntymässä, joudutaan hoitamaan hyvin monissa eri yksiköissä. Siksi koko sairaala on käytännössä tilaa, jossa potilas voi altistua tartuntataudeille ja niiden vakaville seurauksille. Periaatteessa lain hengen mukaista olisi, että koko potilastyöhön osallistuvalla henkilökunnalla olisi rokotuksen (tai sairastetun infektion) antama suoja tartuntoja vastaan. Tartuntatautilain mukaan henkilökunnan rokotussuoja tulee varmistaa 1.3.2018 mennessä. Tämän vuoksi keskussairaalan henkilökunnalle on lähetetty tämän syksyn aikana kysely rokotussuojasta. Kyseinen lomake palautetaan suljetussa kirjekuoressa työterveyshuoltoon, joka täydentää tarvittaessa puutteellisen rokotussuojan.

Työnantajan on uuden lain nojalla vaadittava työntekijältä selvitystä siitä, ettei tämä sairasta tarttuvaa hengitysteiden tuberkuloosia, mikäli työntekijä toimii tehtävissä, joissa tartunnan seuraukset ovat tavanomaista vakavammat. Selvitys vaaditaan ennen palvelusuhteen alkamista, mikäli on perusteltu syy epäillä, että työntekijä sairastaa tuberkuloosia. Perusteltuja syitä ovat pitkäaikainen oleskelu tuberkuloosin suhteen endeemisellä alueella sekä muu erityinen altistuminen tuberkuloosille. Kyseinen selvitys vaaditaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä alle kouluikäisten lasten hoitotehtävissä. Selvitys vaaditaan myös henkilöiltä, jotka toimivat työpaikalla ilman palvelussuhdetta (esimerkiksi harjoittelijat) ja se laaditaan työhöntulotarkastuksen yhteydessä. Vastaavanlainen selvitys vaaditaan salmonelloosin suhteen henkilöiltä, jotka toimivat tehtävissä, joissa salmonella infektion leviämisvaara on tavallista suurempi.

Tartuntatautien torjunta

Tartuntataudeista vastaavien tahojen valtuuksia yleisvaarallisten tartuntatautien aiheuttamien epidemioiden torjunnassa on lisätty uudessa tartuntatautilaissa. Kuntien ja sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaavilla lääkäreillä on oikeus päättää työstä, päivähoidosta tai oppilaitoksesta poissaolosta, mikäli se on välttämätöntä näiden epidemioiden leviämisen estämiseksi. Laki mahdollistaa myös edellä mainituista asioista johtuvan ansionmenetyksen korvaamisen tartuntatautipäivärahan muodossa. Muita tartunnan leviämistä rajoittavia toimenpiteitä ovat karanteeni ja eristäminen, jotka voidaan toteuttaa myös henkilön tahdosta riippumatta. Kunnallisella tartuntatautien torjunnasta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää erilaisten tilojen, kuten päiväkotien ja oppilaitosten sulkemisesta, mikäli se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi.  

Uusi tartuntatautilaki tehostaa merkittävästi tartuntatautien torjuntaa antamalla torjunnasta vastaaville tahoille uusia valtuuksia. Uutena asiana laissa kiinnitetään erityistä huomiota hoitoon liittyvien infektioiden ja mikrobilääkeresistenssin torjuntaan. Hyvien tavoitteiden toteutumista maassamme vaikeuttavat kuitenkin tartuntatautien torjunnan puutteelliset resurssit, jotka tulisikin ensitilassa korjata. Lisäksi uusi laki perustuu edelleen kuntien ja sairaanhoitopiirien keskeiseen rooliin tartuntatautien torjunnassa, joten tulossa olevan maakunnalliseen malliin perustuvan sote-uudistuksen vuoksi laki jouduttaneen jo lähi vuosina laatimaan uudelleen.

Yleisvaaralliset tartuntataudit

  1. EHEC-bakteerin aiheuttama tauti;
  2. hepatiitti A;
  3. hepatiitti E;
  4. A-tyypin influenssaviruksen H5Nl- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti;
  5. isorokko;
  6. kolera;
  7. kuppa;
  8. kurkkumätä;
  9. tavantauti, pikkulavantauti ja muu salmonelloihin kuuluvan bakteerin aiheuttama tauti;
  10. meningokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;
  11. pernarutto;
  12. polio;
  13. rutto;
  14. SARS ja MERS;
  15. shigellapunatauti;
  16. tuberkuloosi;
  17. tuhkarokko;
  18. Ebola, Lassa, Marburg, Krimin-Kongon verenvuotokuume ja muut virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet.

Valvottavat tartuntataudit

  1. botulismi;
  2. Creutzfeldt-Jakobin tauti;
  3. ekinokokkoosi;
  4. hemofiluksen aiheuttamat vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;
  5. hepatiitti B;
  6. hepatiitti C;
  7. hinkuyskä;
  8. hiv-infektio;
  9. sukupuoliteitse leviävät klamydiainfektiot;
  10. keltakuume;
  11. legionelloosi;
  12. listerioosi;
  13. lepra ja muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi;
  14. malaria;
  15. pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;
  16. puutiaisaivokuume;
  17. vesikauhu (raivotauti);
  18. rotavirusinfektio;
  19. sankkerit;
  20. sikotauti;
  21. tetanus;
  22. tippuri;
  23. vihurirokko.
28.2.2020 Redaktion_toimitus