Kun Terttu Tyni avaa oven kotonaan Pietarsaaressa, ryntää vauhdikas Nana iloisena tervehtimään vieraita ja vastaanottamaan rapsutuksia. Parivuotias labradorinnoutaja on Tynin viides opaskoira. Kaikki viisi ovat Vaasan keskussairaalan kautta saatuja.

Kotonaan tutussa ympäristössä Tyni liikkuu sujuvasti, mutta ulos lähtiessä apu on tarpeen. Ensimmäisen opaskoiransa hän sai 1980-luvun alussa, kun verkkokalvon rappeuma oli vienyt silloin kolmekymppisen naisen näön lähes kokonaan. Koiran saaminen toi arkeen vapautta ja itsenäisyyttä.
− Silloin näin vielä päivällä vähän, mutta en enää iltaisin. Olihan se aivan mahtavaa, kun koiran kanssa pystyi lähtemään ulos ja liikkumaan sitten hämärälläkin.

Leikkisät oppilaat

Suomessa opaskoiria kasvattaa ja kouluttaa Näkövammaisten keskusliiton Opaskoirakoulu sekä kaksi pienempää yksityistä toimijaa. Kouluilla on omaa pentutuotantoa, mutta luovutusikäisinä koirat muuttavat hoitoperheisiin, joissa ne elävät tavallisen kotikoiran elämää. Koiria sosiaalistetaan tiettyjen ohjeiden mukaan, ja niitä esimerkiksi totutetaan ihmisjoukkoihin, hisseihin
ja portaisiin niin, etteivät ne pelkää niitä vanhempanakaan. Luonnetta ja terveyttä testataan 1–1,5-vuotiaina ja tässä vaiheessa noin puolet koirista karsiutuu pois opaskoiratoiminnasta. Varsinainen opaskoirakoulutus kestää 5–6 kuukautta.

Koko artikkeli luettavissa Kotikäynnistä.

5.12.2016 VKSadmin