Istuin puiston penkillä kirjaa selaillen. En jaksanut kuitenkaan keskittyä tekstiin.  Katselin mieluummin luonnon vihreyttä ja runsautta ympärilläni: kukat kukkivat, linnut visersivät ja tuuli hyväili kasvojani. Sain viisaan muistutuksen - kesä kutsuu vaeltamaan ulos luontoon ja iloiseen huolettomuuteen. Runoilijan sanoin:

”Herra, ethän kahlitse siihen raamattuus,
jolla on mustat kannet ja suuri virallisuus.

Onhan tarjolla kirja aivan toinenkin,
joka ei mahdu pöydille, ei lasikaappeihin.

kannet sen avarat niin olkoon kuin on maa,
sisällys niin kuin ilma, joka lintua kannattaa,

sanojen pohjalta huokuu nurmien vihreys,
metsien hämy, ja tuuli, ja ulapan kimmellys,

ihminen mukana olkoon, sitä työtäin uurastain,
joka on hänelle suotu, hänelle yksin vain.

Herra, se on hyvä kirja. Mieleeni muistuu nyt:
sitä kun luin, olet aina hymyten nyökännyt.”

(Aaro Hellaakoski)

Marianne Virtanen
sairaalapastori

Sairaalapastori

8.6.2016 VKSadmin