Gun-Britt Herlin toimi sydänhoitajana neljän vuosikymmenen ajan

– Katsopa tätä, voitko käsittää, miten antiikkista tämä on? Tällainen ajanvarausjärjestelmä oli ennen vanhaan.

Gun-Britt Herlin, Vaasan keskussairaalan sydänhoitaja, näyttää paperipinkkaa, jossa on kellastuneita lomakkeita. Niihin potilaiden tiedot kirjattiin käsin. Istumme Gun-Brittin huoneessaan D-siivessä, mutta hän aloitti työuransa nykyisissä lastenpoliklinikan tiloissa. Ura alkoi vuonna 1974, kun hän vastavalmistuneena apuhoitajana sai sijaisuuden teho-osastolta. Sairaanhoitajaopintojen päätyttyä ja erikoistumisen jälkeen hän työskenteli sydänosastolla E4, ja vuodesta 1985 lähtien hän on työskennellyt sydänhoitajana. Kun Gun-Britt nyt jää eläkkeelle, hän on työskennellyt melkein 40 vuotta Vaasan keskussairaalan sydänpotilaiden parissa.
– Oikeastaan voi sanoa, että olen tehnyt työtä sydänpotilaiden parissa koko urani ajan. Työni on ollut uskomattoman antoisaa. On hienoa, kun tietää, että toimenpiteiden ja hoidon avulla voi parantaa jonkun elämää, Gun-Britt sanoo.

Vaasan keskussairaalan sydänhoitajan vastaanotolle saapuu hoidon eri vaiheissa olevia sepelvaltimopotilaita ja sydänleikattuja potilaita. Potilaat saavat sydänhoitajalta paljon käytännön tietoa esimerkiksi sydänleikkauksesta, lääkityksestä ja työhön paluusta. Sydänhoitaja neuvoo myös ravitsemuksessa ja elintavoissa sekä antaa tietoa kursseista ja kuntoutuksesta.

Vaikeasta sairaudesta normaaliin elämään

Sydänhoito on kehittynyt paljon siitä kun Gun-Britt aloitti uransa 70-luvulla. Se näkyy erityisesti laitteiden määrässä: aluksi osastolla oli vain kaappi, jääkaappi ja pieni lääkekaappi muutamine hyllyineen, kun laitteet nykyisin täyttävät kokonaisen huoneen. Sydänsairauksista kärsivät potilaat otettiin ennen usein osastolle. – Ei ollut nykyisenlaista tekniikkaa, lääkitystä tai hoitotoimenpiteitä ja potilas joutui usein jäämään eläkkeelle sairauden vuoksi, Gun-Britt muistelee.

– Olen saanut seurata, kuinka sydänpotilaiden elämänlaatu on parantunut ja kuinka uskomattoman hyvää sydänhoito nykyisin on.  Nyt hoitoajat ja sairauslomat ovat lyhyet, ja potilaat ovat työelämässä ja pystyvät useimmiten elämään normaalia elämää. He voivat matkustaa, mikä oli ennen vanhaan miltei mahdotonta. Hoitoaika oli ennen pitkä, jopa kaksi viikkoa, kun se nykyisin on 3–4 päivää.

Tuloksekasta yhteistyötä

Gun-Britt mainitsee usein sanan yhteistyö. Yhteistyö kolmannen sektorin, Etelä-Pohjanmaan Sydänpiirin, Rannikko-Pohjanmaan Sydänpiirin ja eri yhdistysten kanssa on ollut tärkeää.

Gun-Britt on ollut liikkeellepaneva voima työskennellessään sen puolesta, että sairaanhoitopiirin kaikissa terveyskeskuksissa on nykyisin yhteyshenkilö sydänpotilaille. Hän oli 90-luvun alussa mukana käynnistämässä Suomen Sydänliiton Ensitieto-kurssia, johon kaikki pallolaajennus- ja sydänleikkauspotilaat kutsutaan.

– Kurssi on siitä hyvä, että se on tarkoitettu myös omaisille. Heillä on kursseilla usein paljon kysyttävää. Hoidamme potilasta mutta joskus unohdamme omaiset – kurssi antaa heille mahdollisuuden osallistumiseen.

Kun kysyn, mitä Gun-Brittin työssä on ollut parasta, hän mainitsee hyvät työtoverit ja työyhteisön, jossa kaikki vetävät yhtä köyttä, esimiesten ja työnantajan antaman tuen ja itsenäisen työn. Eläkepäiviä hän aikoo viettää liikunnan, matkojen ja mökkeilyn parissa sekä tekemällä vapaaehtoistyötä sydänyhdistyksessä.

 

12.5.2017 VKSadmin