Patologian osaston toiminta voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: histologia, sytologia ja obduktiotoiminta. Tässä blogitekstissä keskityn näistä ensimmäiseen.

Mitä on histologia patologiassa?

Histologisia eli kudosnäytteitä tutkitaan vuosittain patologian osastolla noin 10 500 näytetapausta. Histologia tarkoittaa oppia kudosten rakenteesta ja toiminnasta. Näytteenä voi olla joko pala kudosta tai kokonainen elin. Tyypillisiä näytteitä ovat esimerkiksi koepalat mahalaukun tähystyksestä, sappirakko, ihokasvaimet ja rinta. Näytteitä tutkitaan muun muassa syövän tunnistamiseksi ja tyypittämiseksi, erilaisten tulehduksellisten tilojen selvittämiseksi ja autoimmuunisairauksien diagnosoimiseksi. Kudosnäytteiden tutkimusprosessi on monivaiheinen ja vaatii monen eri ammattiryhmän työpanosta.

Kudosnäytteistä valmistetaan näytelaseja, joita patologi tutkii mikroskoopissa ja antaa sitten lausuntonsa, PAD:n eli patologis-anatomisen diagnoosin. Näytteenotto tapahtuu pääosin poliklinikoilla ja leikkaussaleissa, joista näytteet kuljetetaan patologialle. Patologian osastolla alkaa varsinainen tutkimusprosessi, joka sisältää monia vaiheita ja kestää kaiken kaikkiaan muutamasta päivästä muutamaan viikkoon näytteestä ja vaadittavista tutkimusmenetelmistä riippuen.

Aluksi näytteet vastaanotetaan ja isoista näytteistä valitaan halutut kohdat tarkempaa tutkimista varten. Pienet koepalat jatkavat sellaisenaan prosessissa eteenpäin. Tämän jälkeen näytteitä käsitellään siten, että niistä voidaan tehdä niin kutsuttu parafiiniblokki, jossa näytettä ympäröi parafiinivaha. Parafiiniin valetusta näytteestä leikataan ohuita, 2–3 mikrometrin (millimetrin tuhannesosien) paksuisia leikkeitä objektilaseille. Lasit värjätään tarvittavilla värjäyksillä, jotta kudosten ja solujen eri osat erottuvat toisistaan mikroskoopilla tarkasteltaessa. Värjäämisen jälkeen lasit tutkitaan mikroskoopissa ja niistä annetaan lausunto, joka lähetetään potilasta hoitavalle lääkärille.

 

Näytelasien valmistamista patologian laboratoriossa.

Mikroskooppikuva kudosnäytteestä. (Kuva: J. Tynjälä & S. Nousiainen)

(Mikroskooppikuva kudosnäytteestä. (Kuva: J. Tynjälä & S. Nousiainen) )

Erityisesti syöpien tunnistamisessa ja luokittelussa käytetään apuna erikoistutkimuksia, niin kutsuttuja immunohistokemiallisia värjäyksiä. Immunohistokemiallisissa värjäyksissä näytelasilla olevaa kudosleikettä käsitellään vasta-aineella, joka sitoutuu hyvin tarkasti vain tietynlaiseen solun osaan. Sitoutuminen ja siten tarkasteltavan solun osan esiintyminen näytteessä saadaan esille vasta-aineeseen kytketyn väriaineen avulla. Jos näytteessä on tarkasteltavaa rakennetta, näkyy vasta-aineen sitoutuminen mikroskoopilla tarkasteltaessa ruskeana värinä kudoksessa. Mikäli taas näytteessä ei tarkasteltavaa rakennetta ole, ei vasta-aine sitoudu eikä näin väriä muodostu. Eri rakenteiden esiintymistä tutkimalla saadaan tarkempaa tietoa esimerkiksi syövän tyypistä kuin pelkkää kudoksen rakennetta tutkimalla. Syöpähoitojen kehittyessä vaaditaan patologialta yhä tarkempaa luokittelua syövän tyypistä. Koska immunohistokemialliset värjäykset ovat tässä keskeisessä osassa, on niiden määrä jatkuvassa kasvussa.

 

Jenni Tynjälä

Kirjoittaja työskentelee vs. osastonhoitajana patologian osastolla
29.9.2017 Redaktion_Toimitus