Toipuminen sairaudesta, leikkauksesta tai vammautumisesta ei tarkoita pakollista vuodelepoa. Passiivinen vuodelepo on valtava muutos koko elimistölle. Ihmisen keho pysyy täysin toimintakykyisenä vain, jos hän kuormittaa kehoaan ja liikkuu. Kinestetiikka on toimintamalli, jonka tavoitteena on tukea ja edistää ihmisen toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä. Se on yksi lähestymistapa hyvään, yksilölliseen, kuntouttavaa hoitotyöhön.

Maaliskuun 10. päivä 20 Vaasan keskussairaalan työntekijää valmistui kinestetiikan syventävältä kurssilta. Kurssilla saa välineet potilaslähtöiseen hoitotyöhön. Kinestetiikan oppiminen ja soveltaminen omassa työssä vaativat aikaa.

– Kinestetiikkaa ei opita äkkiä, vaan oppimispolku tapahtuu oman työn kautta, kertoo fysioterapeutti Kirsi Hagström, joka on itse tutustunut kinestetiikkaan asuessaan Sveitsissä. Hagström antaa kinestetiikan koulutusta keskussairaalan lisäksi ympäri Suomea.

– Kinestetiikassa ei ole kyse vain tietynlaisista tekniikoista, vaan se on kokonaisvaltainen tapa ajatella ja tuntea ihmiskehon toimintaa. Kinestetiikassa ihminen aktivoidaan liikkeelle. Liike auttaa havainnoimaan ympäristöä ja säilyttämään toimintakyvyn. Ihmisellä on luonnollisia liikemalleja, joiden ymmärtämisen kautta voidaan aktivoida kehoa toimimaan itse. Huonokuntoista potilasta ei nosteta kainaloista ja housunkauluksesta pitäen, vaan häntä voidaan avustaa nousemaan itse. Kinestetiikassa on siis kyse ihmisen omien, yksilöllisten voimavarojen hyödyntämisestä ja ihmisen kunnioittavasta kohtaamisesta, Hagström kertoo.

Säästää myös työntekijää

Monesti potilaat omaksuvat passiivisen roolin sairaalassa ollessaan. Tällöin omatoiminen aktiivinen toipuminen ei pääse käyntiin. Hoitotyöntekijän kiireinen työtahti antaa signaalin potilaalle, että hän on hoitotyön kohde. Hagströmin mukaan potilaan sen hetkisten voimavarojen hyödyntäminen ja omatoimisuuden tukeminen on erittäin tärkeä koko kuntoutumiselle ja se maksaa pitkällä tähtäimellä itsensä takaisin.

– Sairas ihminen on aina hitaampi, kuin terve ihminen. Jokainen meistä tietää sen, kun on itse ollut vaikkapa kuumeessa. On erittäin tärkeää oppia antamaan potilaalle aikaa, että hän voi osallistua itse hoitoonsa omien voimavarojensa mukaan. Ei auteta liikaa eikä liian vähän. Moni koulutuksessa ollut onkin hämmästynyt miten paljon potilaat pystyvät tekemään itse, kun me vain annamme heille aikaa ja mahdollisuuden osallistua. Kyse on pienistä asioista, pikkuhiljaa kehon toimintojen aktivoimisesta. Kinestetiikka vaatii omistautumista, mutta se on myös ammattilaiselle hyväksi. Erityisesti huonokuntoisen potilaan liikuttamisen ja mobilisoinnin koetaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin raskaaksi. Hoitotilanteissa tehdään paljon nostoja, jotka rasittavat niin hoitohenkilökuntaa kuin potilastakin. Nostot tuntuvat suurena rasituksena hoitajien kehossa, mutta myös ylimääräisenä rasituksena ja jännityksenä potilaiden tilassa. Tällöin on vaarana, että potilas jää sänkyyn, hoito pitkittyy ja potilaan hoitaminen koetaan entistä raskaampana. Kinestetiikka auttaa niin hoitohenkilökunnan kuin potilaankin kuormituksen vähentymistä ja vaikuttaa näin positiivisesti molempien hyvinvointiin ja terveydentilaan, Hagström toteaa.

Kinestetiikkakoulutus ohjaa ammattilaista ymmärtämään paremmin avustettavan henkilön näkökulmaa ja huomioimaan täten jokaisen ihmisen yksilönä, jolla on omat voimavarat käytettävänä.

 

 Fördjupade kursen av kinestetik

 

Syventävältä kurssilta maaliskuussa valmistunut onkologian osaston hoitaja Lise-Lott Södergård kertoo näin:

– Kinestetiikka on avannut silmäni sille, miten pienin keinoin ja ponnisteluin potilasta voi tukea, jotta hän pystyy itse auttamaan itseään ja käyttämään omia voimiaan. Kinestetiikka myös pakottaa minut, joka olen nopea ja tehokas hoitaja, ottamaan rauhallisemmin ja antamaan potilaalle enemmän aikaa. Se on hyvä molemmille osapuolille. Kinestetiikka on sekä loogista että luonnollista. Olen kiitollinen tällaisesta koulutusmahdollisuudesta.

30.3.2017 VKSadmin