Lasten palvelualue julkaisi neljännen eVanhempainraati-kyselyn loppuvuodesta 2019. Kysely päättyi toukokuun lopussa 2020. Saimme kaiken kaikkiaan 37 vastausta. Mahdollisesti Covid19-pandemialla oli vaikutusta vastausinnokkuuteen. Kiitos kaikista vastauksista ja palautteista, jotka saimme!

Neljännessä kyselyssä tiedustelimme mielipiteitänne saamastanne informaatiosta ja ohjauksesta, jota olette saaneet lapsenne sairaudesta. Potilasohjaus ja informaatio erilaisista asioista on tärkeä osa työtämme ja haluamme kehittää sitä jatkuvasti.

Tulokset

1. Oletteko mielestänne saaneet riittävästi ohjausta ja neuvontaa lapsenne sairautta koskien?

Vastausten antaminen kysymykseen tapahtui asteikolla 1-10 (1= erittäin huonosti, 10= erittäin hyvin).

Annettujen arviointien keskiarvo oli 6.8 kaikkien mukana olleiden lastenyksiköiden kesken. Mukana arvioinnissa olivat kaikki lastenyksiköt: Lastenosasto (ka.7.5), Lastenpoliklinikka (ka.7.0), Lastenneurologinen yksikkö (ka.6.6), Lastenpäivystys (ka.6.5), Lasten kotisairaala (ka.6.3), Vastasyntyneiden tehovalvonta (ka.6.0).

2. Mihin olette ohjauksessa/neuvonnassa tyytyväisiä tai mihin ette olleet tyytyväisiä? Millaisia ohjeita olisitte kaivanneet?

Vastauksia avoimeen kysymykseen oli tullut 21 kpl.

Positiivisena koettiin, että asioista kerrotaan rauhallisesti ja asiallisesti niin, että vanhemmat ymmärtävät asian. Lisäksi koettiin, että hoitajan ja lääkärin rauhallisuus, rauhoittavat myös lasta ja vanhempia. Kun lääkäri pysyy rauhallisena ja positiivisena (hymyilee), tulee tunne, ettei tarvitse olla levoton ja huolissaan. Rauhallisuus lisää myös luottamusta lääkäriin. Tärkeänä koettiin myös, että lääkäri kuuntelee aidosti vanhempia, osoittaa ymmärrystä ja uskoo, mitä vanhemmilla on lapsesta sanottavaa eivätkä kyseenalaista vanhempien kertomaa.  

Tyytymättömyyttä koettiin, jos lapselle ja vanhemmille ei kerrottu kunnolla, mitä lapselle ollaan tekemässä. Vanhemmat kokevat tärkeänä, että aina kerrotaan, mitä lapselle tullaan tekemään ja miten on esimerkiksi valmistauduttava tutkimuksiin. Lapsen hoitoprosessin läpikäymistä pidetään siis tärkeänä, jotta lapsi ja vanhemmat osaavat paremmin valmistautua eri tilanteisiin. Vanhemmat kokivat myös, että pitäisi selkeämmin tuoda esille, jatkuvatko lapsen käynnit vielä sairaalassa ja lähetetäänkö aika automaattisesti kotiin vai pitääkö vanhempien itse varata aika. Myös vastaanoton odottaminen ja vastaanottoajan myöhästyminen koettiin negatiivisina asioina.

Toiveina nousi esille mm. se, että lapselle ja vanhemmille puhuttaisiin aina selkokielellä ja jätettäisiin lääketieteellinen ammattisanasto pois (”latina”). Myös enemmän aikaa toivottiin erilaisten informaatioiden ja ohjauskäyntien suhteen.  Erilaisten värikoodien ja kylttien käyttöä toivottiin lisää eri vastaanotto- tai toimenpidepaikkojen löytämiseksi.

3. Miten tai millaisena haluaisitte ohjauksen tapahtuvan?

Vastausvaihtoehtoina olivat suullinen ohjaus, kirjallinen ohjaus, digitaalinen ohjaus (video, tabletti, tietokone jne.) tai jokin muu ohjaus (millaisena?)

Informaatiota ja ohjausta toivottiin suullisena ohjauksena 97 %, kirjallisena ohjauksena 57 %, digitaalisena ohjauksena 14,3 % ja jonain muuna ohjauksena 5,7 %.  Siihen, millaista muuta ohjausta toivottiin, tuli kaksi vastausta. Toisessa vastauksessa toivottiin käytännönläheistä ohjausta erilaisten kotiin annettavien hoitolaitteiden osalta ja toisessa vastauksessa toivottiin värien käyttöä.

Vastauksista voidaan yhteenvetona päätellä, että suullinen ohjaus ja neuvonta on tärkein ohjauksen muoto, mutta sen lisäksi tarvitaan myös kirjallista ohjausta suullisen ohjauksen tueksi.

18.9.2020 Redaktion_Toimitus