Aivoverenkiertohäiriöt jaetaan kahteen erityyppiseen tilaan: paikalliseen verisuonen tukokseen (eli infarkti) ja aivoverisuonen verenvuotoon. Näistä käytetään nimitystä aivohalvaus eli stroke. Verisuonitukoksessa tapahtuu aivoissa määrätyn alueen kudosvaurio. Aivoverenvuodossa veri vuotaa aivoaineen sisään (ICH) tai lukin-kalvon alaiseen tilaan (SAV). Vuotanut veri imeytyy vähitellen pois aivoista.

Aivoinfarkti tai aivoverenvuoto aiheuttaa hermokudosvaurion. Keskushermoston solut eivät uusiudu, mutta ne kykenevät kasvattamaan uusia yhteyksiä ja niiden toiminta voi järjestyä uudelleen. Sen vuoksi mahdollisimman varhain aloitetulla kuntoutuksella saavutetaan paras tulos.

Tavallisimmat aivohalvauksen oireet ovat käden ja/tai jalan äkillinen voimattomuus ja/tai tunnottomuus, puheen vaikeutuminen tai katoaminen, nielemisen vaikeutuminen, suupielen roikkuminen, huimaus, tasapainovaikeudet.

Aivohalvauksen riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, tupakointi, ylipaino, sydänsairaudet, sokeritauti ja kohonneet veren rasva-ainepitoisuudet.

Kuntoutus on aivohalvauspotilaan hoidon kulmakivi. Kuntoutuksella pyritään aivokudosvaurion aiheuttaman toiminnan vajavuuden korjaamiseen. Kuntoutujan tukena on moniammatillinen asiantuntijaryhmä: neurologi, sairaanhoitaja, fysio-, puhe- ja toimintaterapeutti, neuropsykologi, kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan, hänen omaistensa ja kuntoutukseen osallistuvien tahojen kanssa.

2.12.2015 VKSadmin