Epileptisellä kohtauksella tarkoitetaan poikkeavan purkauksellisen aivosähkötoiminnan seurauksena ilmeneviä ohimeneviä aivotoiminnan häiriöitä. Epileptinen purkaus saattaa levitä paikallisesta alkamiskohdastaan laajemmalle aivoissa tai yleistyä suoraan yli koko aivojen kuorikerroksen. Purkauksen sijainnista ja leviämisalueesta riippuu, minkälaisia oireita kohtauksen aikana ilmaantuu.

Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnanhäiriöt, kouristelu, aistihäiriöt tai käyttäytymisen häiriöt. Kuka tahansa voi saada yhden epileptisen tajuttomuuskouristuskohtauksen elämänsä aikana esimerkiksi runsaan valvomisen, stressin, alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käytön seurauksena. Epilepsiasta voidaan puhua vasta, kun henkilöllä on taipumus saada kohtaus toistuvasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä.

Epilepsiadiagnoosi perustuu potilaan oireisiin. Diagnoosin varmentamista auttaa myös tutkimukset, kuten EEG, jossa rekisteröidään isoaivojen sähköistä toimintaa sekä aivojen kuvantamistutkimukset, MRI ja CT, joissa selvitetään aivojen rakennetta.

Epilepsian hoidon onnistumisen peruslähtökohta on epilepsiaa sairastavan oma hoitoon sitoutuminen. Epilepsian hoito on aina sidoksissa sairastuneen elämäntilanteeseen. Jokainen potilas on yksilö, eikä kaikilla potilailla ole samoja oireita. Epilepsiapotilaille tärkeät elämäntapa-asiat ovat pitkälti samat kuin kaikilla muillakin ihmisillä eli terveellinen ruokavalio ja suhteellisen säännölliset elämäntavat. On tärkeää, että potilas itse tietää, mitkä tekijät voivat vaikuttaa epilepsiaan.

Hoidon onnistumisen edellytys on myös säännöllinen, jatkuva ja pitkäaikainen lääkitys. Potilas itse on viime kädessä vastuussa siitä, toteutuuko suunniteltu lääkehoito. Jokaisella potilaalla lääkkeen ylläpitoannos on yksilöllinen. Lääkkeen aloitus ja annosten suurentaminen on yhteistyötä, mutta lääkäri valitsee lääkkeen ja lääkeannoksen yksilöllisesti. Potilaan vointia seurataan säännöllisin välein lääkärintarkastuksin ja verikokein

2.12.2015 VKSadmin