Multippeliskleroosi eli MS-tauti on pitkäaikainen keskushermoston autoimmuunisairaus, jolle on tyypillistä aivojen ja selkäytimen valkean aineen pesäkemäiset tulehdukselliset vauriot. Syy sairauteen on tuntematon ja sairauden ennustetta on vaikea arvioida.

MS-tauti puhkeaa yleensä varhaisessa aikuisiässä. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Taudin kulku on vaihteleva ja tyypillistä sairaudelle on sen pahenemisvaiheet.

MS-tauti aiheuttaa monenlaisia oireita; tuntopuutoksia, huimausta, tasapainohäiriöitä, näköhäiriöitä, raajojen kömpelyyttä, lihasheikkoutta ja uupumista.

Potilaan diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, neurologiseen tutkimukseen sekä aivojen magneettikuvaukseen ja selkäydin-näytetutkimukseen. Magneettikuvauksessa nähdään valkean aineen vauriot, selkäydinnesteessä potilailla on kohonneet tulehdussolut sekä vasta-aineita.

MS-tauti jaetaan kahteen eri tyyppiin: aaltomaiseen ja etenevään. Aaltomaisessa tautimuodossa ilmenee pahenemisvaiheita, joista potilas toipuu joko kokonaan tai osittain. Pahenemisvaiheita voi olla joko useita kertoja vuodessa tai vain kerran kymmenessä vuodessa. Etenevässä tautimuodossa oireet lisääntyvät ilman selviä pahenemisvaiheita.

Beetainterferonihoito aloitetaan potilaille, jotka sairastavat aaltomaista MS-tautia. Hoito ei paranna MS-tautia, mutta se hidastaa taudin etenemistä, vähentää pahenemisvaiheita ja tekee niistä aikaisempaa lievempiä.

Kuntoutus on osa MS-potilaan hoitoa. Sillä pyritään ehkäisemään ja lievittämään muutoksia, joita sairaus aiheuttaa. Taudista johtuvat haitat ovat yksilöllisiä, joten kuntoutuksen tarve vaihtelee. Sopeutumisvalmennuksella, fysioterapialla ja laitoskuntoutusjaksoilla voidaan vaikuttaa potilaan toimintakykyyn ja elämänhallintaan.

2.12.2015 VKSadmin