Myelooma on sairaus, jolle on luonteenomaista poikkeavien, syöpäsolun kaltaisten plasmasolujen hallitsematon kasvu luuytimessä. Sairauden kulku vaihtelee yksilöltä toiselle, mutta usein hoitojen avulla tullaan oireettomiksi jopa vuosiksi. Tutkijat eivät tiedä mikä myelooman aiheuttaa, mutta se tiedetään, kuinka sairaus saa alkunsa ja kuinka sitä voidaan jarruttaa.

Myeloomassa luuytimeen tulee häiriö, jonka seurauksena sinne kerääntyy pahanlaatuisia plasmasoluja. Luuydintä on luustossa enimmäkseen rintalastassa, kylkiluissa, lantionluissa, solisluissa, selkänikamissa ja olkaluussa. Luuytimessä muodostuu plasmasolujen lisäksi myös muut verisolumme.

Plasmasolujen tehtävä on tuottaa tarvittava määrä ns. immunoglobuliineja. Immunoglobuliinit osallistuvat elimistömme immuunipuolustukseen ja suojaavat meitä virus- ja bakteeri-infektioilta.

Myeloomassa pahanlaatuiset plasmasolut alkavat tuottaa jotakin tiettyä immunoglobuliinia liikaa. Sen seurauksena muu vasta-ainetuotanto laskee, vastustuskyky heikkenee ja infektioalttius lisääntyy.

Pahanlaatuisten plasmasolujen hallitsematon lisääntyminen luuytimessä vaurioittaa myös luustoa, jolloin ns. syöpymiä alkaa muodostua. Samanaikaisesti luustossa tapahtuu myös kalkkikatoa, joka tekee siitä hauraan ja heikon. Vaikeimmissa tapauksissa voi ilmetä itsestään syntyviä luunmurtumia.

Myelooman toteaminen

Myelooman toteaa hematologi eli verisairauksiin erikoistunut lääkäri sinun oireidesi, luuydinnäytteen ja erilaisten laboratoriokokeiden (sekä verestä että virtsasta otettavat näytteet) perusteella. Tarvittaessa otetaan myös röntgenkuvia luustostasi.

Myelooman hoito

Myelooman tavallinen hoitomuoto on kortisoni ja solunsalpaajahoito. Solunsalpaaja on lääkeaine, joka tuhoaa pääasiassa nopeasti kasvavia soluja. Solunsalpaajat vaikuttavat sekä sairaisiin että terveisiin soluihin, joten niitä tulee käyttää huolellisesti ja varovaisesti. Hoito annetaan toistuvasti ns. kuureina riippuen missä vaiheessa sairautesi on ja minkälainen yleisvointisi on. Hoidosta päättää lääkäri.

Solunsalpaajia voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Etukäteen on vaikea sanoa, millainen hoito on ja millaisissa jaksoissa sinua hoidetaan. Kaikki riippuu siitä, kuinka sairautesi reagoi

hoitoihin ja minkälaisen vasteen hoito antaa myeloomallesi. Sädehoitoa voidaan myös antaa vähentämään kipuja, jolloin se kohdistetaan tietyn luustomuutoksen alueelle.

Sekä itse sairaudesta johtuvien että hoitojen aiheuttamien sivuvaikutusten takia tarvitset ns. tukihoitoja. Normaalit verisolut muodostuvat ns. kantasoluista. Kantasoluista suoraan jakautumalla ja kypsymällä kehittyy erikoistuneita soluja mm. erytrosyyttejä (punasolut), trombosyyttejä (verihiutaleet) ja leukosyyttejä (valkosolut). Pahanlaatuisissa veritaudeissa on häiriö solunjakautumisessa ja epäkypsät tai huonosti toimivat solut täyttävät luuytimen sekä leviävät verenkiertoon. Normaalille verisolutuotannolle ei jää tilaa ja niistä tulee puutetta.

  • Erytrosyyttejä (punasoluja) tarvitaan hapen kuljetukseen elimistössä. Niiden puute johtaa matalaan Hbarvoon, jolloin syntyy anemia. Anemian oireita ovat väsymys ja kalpeus. Se voidaan korjata väliaikaisesti erytrosyyttisiirrolla (veritiputus).

  • Trombosyyttien (verihiutaleet) puute aiheuttaa lisääntynyttä verenvuototaipumusta, johon kuuluu mm. mustelmat ja nenäverenvuodot. Antamalla trombosyyttejä tiputuksena ehkäisemme vuotoriskiä kunnesoma elimistösi alkaa tuottaa riittävästi terveitä soluja.

  • Leukosyytit (valkosolut) suojaavat meitä infektioilta. Riski sairastua infektioihin on suurempi, kun leukosyyttiarvo on matala tai leukosyytit ovat huonosti toimivia. Erilaisia antibiootteja tablettimuodossa voidaan tarvita ehkäisemään infektioita. Jos olet jo saanut infektion, tarvitaan yhdistelmiä eri antibiooteista ja ne annetaan yleensä suonensisäisesti.

Nykyään myelooman hoidossa käytetään myös erilaisia kantasolusiirtoja. Heti sairauden alkuvaiheessa tutkitaan kaikki hoitomahdollisuudet. Lisää tietoa hoidostasi ja eri hoitovaihtoehdoista saat hoitavalta lääkäriltäsi.

3.12.2015 VKSadmin