Synnytys on voimakas fyysinen ja psyykkinen kokemus. Siihen valmistautuminen alkaa jo raskausaikana. Huolellinen valmistautuminen synnytykseen vähentää pelkoja ja tasoittaa tuntemusten vuoristorataa. Se auttaa myös kumppania ja tukihenkilöä olemaan synnyttäjän tukena synnytyksen aikana.

Huolehdi fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista raskausaikana. Voit harrastaa liikuntaa voinnin ja jaksamisesi mukaan. Synnytykseen voit valmistautua myös nukkumalla ja lepäämällä mahdollisimman paljon raskauden viimeisillä viikoilla.

Kuuntele kehoasi. Kasvata luottamusta omaan jaksamiseen. Heittäydy synnytykseen ja ole avoin. Antaudu kivulle, älä taistele sitä vastaan. Supistuskipu on erilaista kuin muut kivut, sillä se ei ole merkki tapaturmasta tai sairaudesta. Supistuskipu on positiivista, synnytystä eteenpäin vievää. Se ei ole jatkuvaa, kokoaikaista kipua, vaan jaksoittaista ja aaltomaista, jolloin voit levätä ja rentoutua supistuskipujen välissä.

Synnytyskipu aktivoi kehon hormonitoiminnan. Oksitosiinihormoni saa kohdun supistelemaan, ja tällöin oma endorfiinituotantosi voimistuu. Tämä vahvistaa selviytymisen ja onnistumisen tunnetta, nostaa kivunsietokykyä sekä voimistaa hoivaviettiä.

Ensisynnyttäjällä synnytyksen alkuvaihe on usein hitaampaa ja supistuksia voi olla useina päivinä ennen synnytyksen varsinaista käynnistymistä. Tätä kutsutaan latenssivaiheeksi. Se on raskas ja turhauttava vaihe, jolloin vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Kyse on luonnollisesta tapahtumasta, ja kumppanin kannustaminen jaksamiseen on tärkeää.

Synnytyksen alkuvaiheessa supisteluja voi olla harvemmin ja kipu on lievempää. Se voi tuntua kuukautiskipumaisena alavatsalla, selässä, nivusissa tai reisissä. Tällöin on tärkeää pyrkiä vielä lepäämään ja keräämään voimia tulevaan, kivun sallimissa rajoissa. Synnytyksen edetessä ja käynnistyessä kunnolla supistukset tihentyvät, pidentyvät ja voimistuvat.

 

Tervetuloa synnyttämään -esite (pdf)

19.9.2017 synnytykset